Mä heräsin tänään todellisuuteen.

Mulla on  yksi pikkusisko ja -veli. Ne kasvaa ja niistä tulee isona jotaki. Siis se iski tajuntaan. Niillä tulee oleen oma elämä. Niistä tulee viä joku päivä teinejä, aikuisia ja vanhuksia. Mä oon niin onnellinen, että mä saan olla siinä koko prosessissa mukana. Toivottavasti ainakin. Todella todella toivon sitä.

Samaan aikaan mä aattelin, että niin käy myös ku mä hankin omia lapsia. Miten hienoa on nähä ku lapsi varttuu ja oppii uusia asioita. Siis ihan mieletöntä. Ennen mä en oo tätä aatellu ja pikkusiskostani ja -velistäni en oo ees osanu aatella mitää tommosta. Ne on vaa aina ollu tossa enemmän tai vähemmän riesana. Vauvakuume kai alko vähä nostaa päätään, mutta herranisä ei kyllä tulis tässä vaiheessa mielenkään alkaa nyt hankkiin mitää lapsia, ku on opinnot kesken. Ennen kaikkea mä tahon turvata niiden elämän sillä että hankin kunnon työpaikan ja vakituisen isän. Ainahan voi takapakkeja tulla, mutta noi on ihan hyvät lähtökohat.

Etenki toi isä-asia on tosi tärkee henkilökohtasesti mulle. Mulla ei ole ollu sitä "vakituistaisää" koskaan. Aina äidin miesystäviä. Muistan kun kerran meillä meni kotona mikroautouuni rikki ja sitä uutta sitten toi semmonen parrakas keski-ikäinen mies, kysyin äidiltäni, että onko tämä setä taas mun uus isä. Niin. Emmä kuitenkaan tosta asiasta mitenkään henkisesti ole traumaa saanut. Ainostaan sellaisen tavoitteen, että omille lapsille se yksi isä, toivottavasti, pysyisi samana.

Mä teidän isästäni sen verran kuin tarvin: nimen, en muuta. Eikä mua kiinnosta saada tietää mitään kummallisempaa. Ei sekään tiedä ku mun nimen ja se riittää nähtävästi sille. Enkä aio lähtä sitä ettimään mihinkään, koska emmä tahdo sitä pakottaa muistamaan mua, kun se ei ole koko mun elämän aikana tahtonu mua omasta tahdostaan muistaa. Voin kyllä paljastaa, että joskus oon aattelu sitä tosissani, että ottasin siihen yhteyttä, kun äidin kanssa on ollu hankalaa. Tullu aina mieleen, että ehkä isä pitäs mun puolia. Sitten oon tajunnu, että miten se edes pitäs mun puolia kun kerta se ei ees tunne mua? Niin sepä se. Ei se tunne mua, eikä tule tuntemaan. Voin vielä paljastaa, että tiedän minkä näköinen isäni on ja missä kaupungin osassa hän asuu, mutta kaikki nämä tiedot ovat joutuneet käsiini tahtomattani ja en voi edes sitä paljastaa miten sain tietää, koska se voisi aiheuttaa hälinää. Anonyymina minä tänne kyllä kirjotan, ainostaan pari todella hyvää ystäväni tietää tästä blogista, mutta heille olen jo nämä asiat kertonut, joten se ei haittaa.

Oho, pääs toi mun kirjottelu taas rönsyään ku antaa tulla mitä ajattelee. No joo, tässä kai tämä nyt taas. Tyssää nyt aika lyhyeen, mutta äiti tuli kattomaan tohon telkkaria ja ajatus pätkii ku ei voi kunnolla keskittyä.

Mutta heipohei, pitäkää hauskaa! Tuun taas vuodattaan tänne joku kerta :)

Tämmöseen meemin minä sain osakseni:

Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Alotetaan sitten ihan alimmaisista. Mullon päällä harmaat hotpantsit, jossa lukee takana "We're not nugets!" ja siin on semmoset kolme pikku tipua. Sitten mulla on semmoset mustat rintaliivit päällä, joissa on pääkallo-kuviointi. Tosi hyvin natsaa yhteen, mutta ei se mitään. Sittempä seuraavaksi mulla on päälläni ruskee toppi, jota rakastan yli kaiken ihan vaan sen takia, että se on nii mukavan kiree. Sen päällä mulla on tämmöinen vaaleanpunainen pussihihanen teepaita, missä on täs etukohas semmonen röyhelöjuttu. Ei mikään sellainen kovin iso ja pöyhkee, koska en voi sietää semmosia, vaan tää on tämmönen iha normi. Sitte mulla on tavalliset farkut jalassa, jossa on semmosta ihan lievää kulutuspintaa tossa reisien kohalla. Joskus ennen oon kääriny vähä nuita lahkeita ko olivat liia pitkät, mutta nykyään mä en jaksa enää välittää asiasta. Farkuissa mulla on sitte ah-niin-ihana ruskea nahkainen vyö. Sain tän kaverilta ja rakastan tätä. Sukatki kuuluu viä tähä listaan. Nää on tämmöset punaset nilkkaan asti ulottuvat ja näissä on semmosia neliöitä tos pääly puolella. Kauheen hankala selittää. Vai onkoha noi ruutuja? Hm, en osaa sanoo :D Oiskoha mulla mitää muuta päällä. Eikai. En sitte tiedä oisko täs pitäny ees olla näi perusteellinen, siis nuitten alusvaatteidenkin suhteen, mutta siinä se. Olkaa hyvä :)

Ihmiset jotka mä haastan:

http://lotalota.blogit.kauppalehti.fi/  Keskiäikäinen mies (en tiedä nimeäsi)

http://malawi.vuodatus.net/  Emppa

http://www.lastenkoti.vuodatus.net/ Mami

http://p0ks.vuodatus.net/  P0ks

http://nipsunapsu.vuodatus.net/ nipsunapsu

Kaikki blogit on poimittu satunnaisena blogilista.fi:stä :)

Huh siitä on kaua ku oon viimeksi kirjottanu! Oon ollu laiskana, anteeks. En kyllä tiedä edes lukiko tätä kukaa vakituisesti aikasemminkaan, mutta pyydän anteeksi silti :)

Hui, viimeksi kesäkuussa tullu tekstiä. Palijo on tapahtunu. Kesä meni, syksy tuli ja minäki täytin vuosia elokuun alussa! Jeij, onnee mulle :D

Kesä oli - hillitön. Kävereita näin iha hulluna ja tehtiin yhen todella tärkeen ja ihanan ystäväni kanssa mahtava reissu Tampereelle. Se reissu oli ehkä koko kesän kohokohta ja muistellaan sitä vieläki. Saatiin halata Paavo Pesusientä Särkänniemessä, mikä oli aika luksusta ja sitten saatiin kutsu yhtiin saunabileisiin paikallisilta nuorilta. Mahtavaa seki. Ei oltais ikinä uskottu arvata, että jotaki semmosta tapahtus meille. Harmi ku jäi ottamatta valokuvia siltä reissulta. Tosin oltiin kyllä seki yks ilta aika tuubassa, että kuvan ottamisesta ei olis tullu mitää :D

Kouluki alko. Ihan ok. Ei me ehitty olla ku puoltoista viikkoa, ku meidät jo nakattiin työssäoppimiseen. 6 viikkoa. Mulla loppu se jo toissa päivänä ja oli kyllä luksusta. Tosin mun pitää mennä suorittaan näyttö tossa syyslomalla, ku oli nii monta tenttiä suorittamatta. Ups, oho. Kyllä mä tän opiskelun tosissani otan. Joskus vaan laiskottaa.

Oon monta kertaa jo aatellu tässä kuukausien aikana, että joo nyt kirjotan sinne mun blogiin jotaki, ku on niin pitkä aika viime kerrasta, mutta sitte en oo vaa jaksanu tai sitten mulla on tullu semmonen, että eihä mulla ole edes aiheitta tai siis sellasta kunnon syytä alkaa kirjottaa. En halua kirjottaa, että hei tänään söin viisi munkkia ja katsoin kolme elokuvaa, oli mukava päivä! Liia tylsää, ku mä tahtosin, että ihmiset jokka tätä lukee sais jonkulaisen kuvan, että ei mun elämä oikeesti noi tylsää ole. Itteasiassa se ei ollu kesällä, eikö viime lauantaina, mutta siitäki illasta kehkeyty niin nolo, että ei viiti ees sanoo.

Joo ja taas tulee tekstiä sillai, että antaa vaa mennä eikä aattele. Ehkä se on vaa hyvä :)

wyäwyä, teen ton miimimeemi-homman joku toinen kerta :)

Heipodei tällä erää, pitäkää hauskaa!