Mä heräsin tänään todellisuuteen.

Mulla on  yksi pikkusisko ja -veli. Ne kasvaa ja niistä tulee isona jotaki. Siis se iski tajuntaan. Niillä tulee oleen oma elämä. Niistä tulee viä joku päivä teinejä, aikuisia ja vanhuksia. Mä oon niin onnellinen, että mä saan olla siinä koko prosessissa mukana. Toivottavasti ainakin. Todella todella toivon sitä.

Samaan aikaan mä aattelin, että niin käy myös ku mä hankin omia lapsia. Miten hienoa on nähä ku lapsi varttuu ja oppii uusia asioita. Siis ihan mieletöntä. Ennen mä en oo tätä aatellu ja pikkusiskostani ja -velistäni en oo ees osanu aatella mitää tommosta. Ne on vaa aina ollu tossa enemmän tai vähemmän riesana. Vauvakuume kai alko vähä nostaa päätään, mutta herranisä ei kyllä tulis tässä vaiheessa mielenkään alkaa nyt hankkiin mitää lapsia, ku on opinnot kesken. Ennen kaikkea mä tahon turvata niiden elämän sillä että hankin kunnon työpaikan ja vakituisen isän. Ainahan voi takapakkeja tulla, mutta noi on ihan hyvät lähtökohat.

Etenki toi isä-asia on tosi tärkee henkilökohtasesti mulle. Mulla ei ole ollu sitä "vakituistaisää" koskaan. Aina äidin miesystäviä. Muistan kun kerran meillä meni kotona mikroautouuni rikki ja sitä uutta sitten toi semmonen parrakas keski-ikäinen mies, kysyin äidiltäni, että onko tämä setä taas mun uus isä. Niin. Emmä kuitenkaan tosta asiasta mitenkään henkisesti ole traumaa saanut. Ainostaan sellaisen tavoitteen, että omille lapsille se yksi isä, toivottavasti, pysyisi samana.

Mä teidän isästäni sen verran kuin tarvin: nimen, en muuta. Eikä mua kiinnosta saada tietää mitään kummallisempaa. Ei sekään tiedä ku mun nimen ja se riittää nähtävästi sille. Enkä aio lähtä sitä ettimään mihinkään, koska emmä tahdo sitä pakottaa muistamaan mua, kun se ei ole koko mun elämän aikana tahtonu mua omasta tahdostaan muistaa. Voin kyllä paljastaa, että joskus oon aattelu sitä tosissani, että ottasin siihen yhteyttä, kun äidin kanssa on ollu hankalaa. Tullu aina mieleen, että ehkä isä pitäs mun puolia. Sitten oon tajunnu, että miten se edes pitäs mun puolia kun kerta se ei ees tunne mua? Niin sepä se. Ei se tunne mua, eikä tule tuntemaan. Voin vielä paljastaa, että tiedän minkä näköinen isäni on ja missä kaupungin osassa hän asuu, mutta kaikki nämä tiedot ovat joutuneet käsiini tahtomattani ja en voi edes sitä paljastaa miten sain tietää, koska se voisi aiheuttaa hälinää. Anonyymina minä tänne kyllä kirjotan, ainostaan pari todella hyvää ystäväni tietää tästä blogista, mutta heille olen jo nämä asiat kertonut, joten se ei haittaa.

Oho, pääs toi mun kirjottelu taas rönsyään ku antaa tulla mitä ajattelee. No joo, tässä kai tämä nyt taas. Tyssää nyt aika lyhyeen, mutta äiti tuli kattomaan tohon telkkaria ja ajatus pätkii ku ei voi kunnolla keskittyä.

Mutta heipohei, pitäkää hauskaa! Tuun taas vuodattaan tänne joku kerta :)

Tämmöseen meemin minä sain osakseni:

Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Alotetaan sitten ihan alimmaisista. Mullon päällä harmaat hotpantsit, jossa lukee takana "We're not nugets!" ja siin on semmoset kolme pikku tipua. Sitten mulla on semmoset mustat rintaliivit päällä, joissa on pääkallo-kuviointi. Tosi hyvin natsaa yhteen, mutta ei se mitään. Sittempä seuraavaksi mulla on päälläni ruskee toppi, jota rakastan yli kaiken ihan vaan sen takia, että se on nii mukavan kiree. Sen päällä mulla on tämmöinen vaaleanpunainen pussihihanen teepaita, missä on täs etukohas semmonen röyhelöjuttu. Ei mikään sellainen kovin iso ja pöyhkee, koska en voi sietää semmosia, vaan tää on tämmönen iha normi. Sitte mulla on tavalliset farkut jalassa, jossa on semmosta ihan lievää kulutuspintaa tossa reisien kohalla. Joskus ennen oon kääriny vähä nuita lahkeita ko olivat liia pitkät, mutta nykyään mä en jaksa enää välittää asiasta. Farkuissa mulla on sitte ah-niin-ihana ruskea nahkainen vyö. Sain tän kaverilta ja rakastan tätä. Sukatki kuuluu viä tähä listaan. Nää on tämmöset punaset nilkkaan asti ulottuvat ja näissä on semmosia neliöitä tos pääly puolella. Kauheen hankala selittää. Vai onkoha noi ruutuja? Hm, en osaa sanoo :D Oiskoha mulla mitää muuta päällä. Eikai. En sitte tiedä oisko täs pitäny ees olla näi perusteellinen, siis nuitten alusvaatteidenkin suhteen, mutta siinä se. Olkaa hyvä :)

Ihmiset jotka mä haastan:

http://lotalota.blogit.kauppalehti.fi/  Keskiäikäinen mies (en tiedä nimeäsi)

http://malawi.vuodatus.net/  Emppa

http://www.lastenkoti.vuodatus.net/ Mami

http://p0ks.vuodatus.net/  P0ks

http://nipsunapsu.vuodatus.net/ nipsunapsu

Kaikki blogit on poimittu satunnaisena blogilista.fi:stä :)

Huh siitä on kaua ku oon viimeksi kirjottanu! Oon ollu laiskana, anteeks. En kyllä tiedä edes lukiko tätä kukaa vakituisesti aikasemminkaan, mutta pyydän anteeksi silti :)

Hui, viimeksi kesäkuussa tullu tekstiä. Palijo on tapahtunu. Kesä meni, syksy tuli ja minäki täytin vuosia elokuun alussa! Jeij, onnee mulle :D

Kesä oli - hillitön. Kävereita näin iha hulluna ja tehtiin yhen todella tärkeen ja ihanan ystäväni kanssa mahtava reissu Tampereelle. Se reissu oli ehkä koko kesän kohokohta ja muistellaan sitä vieläki. Saatiin halata Paavo Pesusientä Särkänniemessä, mikä oli aika luksusta ja sitten saatiin kutsu yhtiin saunabileisiin paikallisilta nuorilta. Mahtavaa seki. Ei oltais ikinä uskottu arvata, että jotaki semmosta tapahtus meille. Harmi ku jäi ottamatta valokuvia siltä reissulta. Tosin oltiin kyllä seki yks ilta aika tuubassa, että kuvan ottamisesta ei olis tullu mitää :D

Kouluki alko. Ihan ok. Ei me ehitty olla ku puoltoista viikkoa, ku meidät jo nakattiin työssäoppimiseen. 6 viikkoa. Mulla loppu se jo toissa päivänä ja oli kyllä luksusta. Tosin mun pitää mennä suorittaan näyttö tossa syyslomalla, ku oli nii monta tenttiä suorittamatta. Ups, oho. Kyllä mä tän opiskelun tosissani otan. Joskus vaan laiskottaa.

Oon monta kertaa jo aatellu tässä kuukausien aikana, että joo nyt kirjotan sinne mun blogiin jotaki, ku on niin pitkä aika viime kerrasta, mutta sitte en oo vaa jaksanu tai sitten mulla on tullu semmonen, että eihä mulla ole edes aiheitta tai siis sellasta kunnon syytä alkaa kirjottaa. En halua kirjottaa, että hei tänään söin viisi munkkia ja katsoin kolme elokuvaa, oli mukava päivä! Liia tylsää, ku mä tahtosin, että ihmiset jokka tätä lukee sais jonkulaisen kuvan, että ei mun elämä oikeesti noi tylsää ole. Itteasiassa se ei ollu kesällä, eikö viime lauantaina, mutta siitäki illasta kehkeyty niin nolo, että ei viiti ees sanoo.

Joo ja taas tulee tekstiä sillai, että antaa vaa mennä eikä aattele. Ehkä se on vaa hyvä :)

wyäwyä, teen ton miimimeemi-homman joku toinen kerta :)

Heipodei tällä erää, pitäkää hauskaa!

Nyt tullee tunnustus: Jos mulle vain tarjottaisiin huumeita, mä ottaisin. No siis, en ihan mitä vaan huumetta vaan sellasta, johon mä voin luottaa että se on varmasti hyvää. Siis ei mitää feikkiä tai vikatuotetta. Kyllä, kyllä tiedän, että ei huumeista ja niitten myyistä voi koskaan tietää, mutta silti. Jos kaverit koittas, niin kyllä minäki. Mutta arvatkaas miks tekisin sen? Ihan vaa kokeilun vuoksi. Nyt jotkut sanoo, että ehei, luuleeko tuo tyttö, että se on siitä vaa kiinni. Kyllä se jää niihi koukkuun heti. Minäpä sanon teille: Tiedän tasan tarkkaan, että siitä ei tule mulle ongelmaa. Ai miks eì? No ihan siksi, koska en anna sen ottaa valtaa minusta. Siis en anna sen tulla ongelmaksi. Se on katsokaas niin, että jos sä teet jostain asiasta ongelman ni sillo siitä tulee ongelma. Asenteesta vaa kiinni.

Kuten esim. mä juon alkoholia. Tunnen joskus, että tarvitsen alkoholia, mutta ei se mulle ongelma ole koskaan ollut. Kyllähän teillekkin joillekki on tullu semmosia tunteita, että "Ai ettäkö nyt sais suklaata" tai "Hitsi, olisin onnelinen, jos nyt saisin soittaa kitaraa" tai jotain muuta. Mä olisin iha hyvin voinu kehittää mun alkoholin käytöstä ongelman, muttako mä en kehitä. Emmä siitä mitään hyödy. Voisin mä ostaa itteleni jotaki juomista ja yksin litkitellä ja olla kännissä, muttako en taho.

Mä olisin myös voinu kehittää mun lääkkeitten käytöstä ongelman. Kerran koitin miltä tuntuu ottaa kolme 800:sta Ibumaxia ja otin. Huh, jo tyttö lens, mutta ei siitä ole mulle sen jälkeen tullu mitään ongelmaa. En oo sen jälkeen ottanu ollenkaa vaan huvikseni lääkkeitä. Ihan vain silloin ku päätä särkee tai ym.

Sun vaa pitää vaa asennoitua siihen, että et tee ongelmaa. Sä, joku avovaimo jossain: Sä voit ihan hyvin kehittää ongelman, vaikka likapyykesitä tai kun avomiehes ei ikinä laske pytyn reunusta alas, kun on käynyt vessassa. Siitä voi tehä nii helposti ongema, jos vaan tahtoo. Tai sitten sä et tee siitä ongelmaa. Asenteesta kiinni.

Joo siinä se. Mutta sitten iha toiseen aiheeseen. Mullon tämmönen kirja. Sen nimi on "12.000 syytä olla onnellinen" ja arvatkaas mitä? Mä aijon kirjoittaa teille aina yhen aukeaman ja ainaku te löyvättä sieltä jonku jutun tai asian, joka tekee teiät myös onnelliseksi, ilmottakaa se mulle. Mä tahon tietää. Mä aijon kirjottaa koko hemmetin kirjan aina kun vaa mahollista. Siis silloin kun kirja on lähellä.:) (Mä ite alleviivaan ne jotka tekee mut iloseksi.)

Tässä eka sivu:
- Aamiainen pyjama päällä
- Kaislojen reunustamat lahdelmat
- Kuunnousu
- Se miltä matto tuntuu paljaissa jaloissa
- Järvi johon viimeisetauringonsäteet osuvat mäntyjen latvuston läpi
- Pään asento haukatessa tacoa
- Sälekaihtimien puhtaanvalkoisille seinille luomat varjot
- Pieni soittorasia, joka soittaa Tonava kaunoista ja jotain La Traviatan kappaletta
- Kohtuus
- Toimeksi paneminen
- Vauvan ensimmäinen hammas
- Teepannut

Ainiin. Ilmoittakaa mulle myös, jos tällä kertaa ei ole mikään, mikä tekee sinútkin onnelliseksi tai jos se on melkein samanlainen, mutta silti hieman eri asia/juttu.:)

Koitan muuten ryhdistäytyä ja alkaa kirjoittaa tätä blogia vähä usiammin, kun joka kolmas tuhannes kerta.

Kaunis torstai aamupäivä. Minä istun bussipysäkillä ja nautin hyvästä musiikista ja auringon paisteesta. Hieman tukevahko mies pullonpohja silmälasiensa kanssa kävelee röyhkesti auringon valon eteen. "Anteeksi neiti? Voisitteko auttaa minua?" Minä katson kysyvästi vähän päälle nelikymppistä miestä "Niin?"Minä sanon. Mies näyttää vaikealta "Mahdattekohan tietää, missä täällä päin on se sellainen erotiikkahieroja ja thai-hieronta paikka?" Anteeksi mitä?! Minä mietin mielessäni. Minulta pääsee pieni naurun pyrskähdys, mutta pystyn silti hillitsemään itseni. "Öö, ei mulla ole hajuakaan. Onko täällä semmosiaki?" Ukko tarkastelee minua päästä varpaisiin koko ajan ja hän hikoilee. "Kyllä vain. Soitin sinne eilen, mutta unohin kysyä sieltä sitä osoitetta. Täällä jossain sen pitäsi olla" Voi herraisä, minä taas aattelen. "Kävittekö Kaijonharjun keskustassa kattomassa?" Kyllä hän oli kuulemma käynyt, mutta ei löytänyt ja oli kuulemma vielä kierellyt ympäriinsä eikä löytänyt. "Et sitte sattunu käymää Tuiran puolella? Se voi olla iha hyvi sielläki." Nyt mies jo kattelee muualle, maisemia. "Joo ei se siellä ole, kun nimenomaan täällä." pieni tauko ja sitten ukko jatkaa "Joo, semmosen tarve nyt olis kyllä. Pittää vissiin sitten ite tehä, jos ei löyvä sitä paikkaa" Tässä vaiheessa minä en enää käsitä, että tämä tilanne on totta ja tyydyn vain nyökkäilemään, että en purskahtaisi nauruun. Ukko jatkaa minun kattomista päästä varpaisiin. "Et sinä tahtos minua auttaa?" Minulta pääsee nauru. "Ehei, emmä ehi, ku oon menossa just kouluun." Mies nyökkäilee "Joo, no ei sitten. Tuolta taitaa se sun bussi just tullakki?" Mun mieli huutaa halleluujaa ja nuosen äkkiä penkiltä ja lähen menemään. Mies katsoo minuun, taas päästä varpaisiin "No, pittää kattoa sitten joku toinen kerta" ja lähtee kävelemään pois. Mulla on hymy herkässä ja naurattaa ihan tosissaan. Mies kävelee läheiseen rappukäytävään ja jää tuijottamaan niin kaua, että menen bussiin. Kyllä ihmiset tuijottivat, kun tyttö kävelee hymy suussa bussiin.

Ja tämä on iha oikeesti oikeesti oikia tarina. En voinu eka käsittää sitä tilannetta ja sitten ku tajusin, että herraisä, se ukko olis vaikka voinu raiskata mut, jos olis ollu esim. ilta tai yö. Alako vähä pelottaa, mutta siis keskellä päivää! Ei näillä pedofiileillä ole enää käytös tapoja :D Joo ihaku niistä välittäisinkää, ei sen puoleen. Nyt täytyy jo etukäteen pyytää anteeksi yhdyssanoista ja nuista muista kirjotusvirheistä. En tosiaankaa osaa kirjottaa suomia. Anteeksi :)